¾dl siirappia

½dl intiaanisokeria

½dl luomuraakaruokosokeria (hienoa)

2 tl luomu vaniljasokeria

150g voita

Kiehauta kaikki aineet kattilassa hyvin sekoittaen. Anna jäähtyä.

2 luomumunaa

2dl luomumantelijauhoa (kuitupitoinen jauho)

1dl luomukookosjauhoa

1dl hasselpähkinäjauhoa

1 rkl fiberHuskia

1 tl soodaa

Vatkaa munat ja sekoita siirappiseoksen joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne puuhaarukalla sekoittaen siirappiseokseen. Laita taikina kannelliseen astiaan tai peitä muovilla ja laita jääkaappiin 8-12 tunniksi.

Kaulitse taikinasta noin ½cm paksuisia levyjä ja tee haluamallasi muotilla pipareita. Lisää tarvittaessa manteli tai kookosjauhoa, ettei taikina ota kiinni kaulimeen.

Paista piparit 175 asteessa, kunnes ne ovat kauniin ruskeita, n. 10 min. uunista riippuen. Kypsyvät nopeasti, joten tarkkaile kypsymistä, etteivät piparit pala reunoista.

Piparimausteita voi halutessa lisätä maun mukaan.

Hyvää Joulua kaikille!

Marjo Sukeva-Hakanpää

Tämä onnistui ainoastaan sen vuoksi, että meillä on nyt netissä sosiaalinen media, jossa ihmiset voivat kommunikoida ilman sensuuria. Ajatelkaa miten hyvin media on onnistunut pitämään salassa kaikki terveystuotteilla ja luontaishoidoilla parantuneiden ihmisten hyvät kokemukset, joihin ei lääkkeitä ole tarvittu. Lääkäri toisensa jälkeen mitätöi kaikki positiiviset paranemiset, joita potilaat tai heidän läheisensä ovat luontaishoidoista heille kertoneet.

Tässä yksi esimerkki:
2004 Kauneus ja Terveys lehden toimittaja otti minuun yhteyttä ja kysyi, olisiko minulla antaa haastateltavaksi henkilöä, joka olisi parantunut luontaishoidoilla? Mietin hetken ja sanoin, että voin kysyä, olisiko eräs äiti sieltä Helsingistä halukas kertomaan miten heidän lapsensa korvatulehduskierre saatiin loppumaan. Lapsen äiti Anne oli erittäin halukas antamaan haastattelun, jossa kertoi Nico poikansa paranemisesta. Kuinka ollakaan, juuri kun lehti oli menossa painoon, eräs korvalääkäri kuuli asiasta ja käytti kaikki auktoriteettinsa ja sai kun saikin Kauneus ja Terveyslehden perumaan jutun julkaisun. Toimittaja soitti minulle ja pahoitteli tilannetta. Terveys Hymyn toimittaja Reijo Ikävalko lupasi kuitenkin julkaista kyseisen jutun ja niin sovittiin, että juttu tuli Terveys Hymyyn otsikolla; NICON KORVATULEHDUSKIERRE TOKENI

Voit lukea Nicon tarinan nettisivuiltamme kohdasta; Terveydenhoito lapset, sieltä löydät myös muita luontaishoidoilla ja homeopatialla parantuneita korvatulehduslapsia.

Eläköön oikea sananvapaus

Merja Lindström
Diplomihomeopaatti, luontaislääkintäkouluttaja

Viimeisimpiä rokotuskohuja on kuulunut Japanista, jossa keskeytettiin Prevener-pneumokokki ja Act-HIB rokotteiden antaminen, kun 4 lasta kuoli rokotusten jälkeen. Molempia rokotteita on annettu myös suomalaislapsille.
Iltalehden tietojen mukaan kyseistä HIB rokotetta annettiin vuosina 2005-2009 noin 60 000 annosta vuodessa, kun taas Prevener-pneumokokkirokotetta on jaettu tänä vuonna 36 annosta.
Prevener-rokotetta annetaan lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluville lapsille Suomessa alle tuhat annosta vuodessa.http://www.iltalehti.fi/terveys/2011030813322031_tr.shtml

Myyntiluvaton Calmette-rokote aiheutti 2002 vuodesta lähtien niin paljon haittoja, jopa kuolemantapauksia, että rokote poistettiin rokoteohjelmasta 1.9.2006. Tuolloin asiasta uutisoitiin niin vähän, että suuri osa ihmisistä ei ollut edes tietoisia, että rokotteen antaminen on lopetettu. Rokotteella ei ollut edes myyntilupaa, mutta silti sillä rokotettiin viattomia lapsia 4 vuoden ajan ja aiheutettiin suunnatonta kärsimystä. Tyypillisimpiä haittoja olivat imusolmukepaiseet, luu- ja niveltulehdukset sekä kivestulehdukset ja kiveksen poisto. http://www.rokotusinfo.fi/tekstit/calmette_haitat_html
Toivottavasti nämä tapaukset ovat saaneet ihmiset kyseenalaistamaan rokotteiden turvallisuutta ja hakemaan tietoa useilta tahoilta, ennen rokotepäätöksen tekoa.

Marjo Sukeva-Hakanpää
Fytonomi

Empatia on myötäelämisen kykyä. Hyvän lääkärin pitää uskaltaa elää potilaansa sairauden rinnalla. Empatiaa ei voi luultavasti opiskella. Mutta sitä pitäisi kyllä kliinisen vaiheen lääketieteen kandidaateille teroittaa joka päivä. Näin ei vain tapahdu. Kerron tyypillisen esimerkin HUSin kirurgisesta sairaalasta kesällä 09. Nuorehko kolmekymmentä kahdeksanvuotias aikaisemmin terve ja urheilullinen nuori, kovan kansainvälisen tason liikemies joutui sairaalaan jatkotutkimuksiin, häneltä löytyneen maksasyövän vuoksi. Kun tulokset tulivat esitteli osastolääkäri potilaan tilaa kandijoukolle. Näistä yksi kysyi koko kahdeksanpotilaan kuullen. Kannattako tätä tyyppiä enää hoitaa?

Nuorehko mies meni täysin shokkiin ja masentui syvästi. Hän on vielä hengissä ja kärsinyt syvästä masennuksesta nyt jo lähes kaksi vuotta. Ymmärtääkseni juuri nuoren röyhkeän kandin kysymys laukaisi masennuksen ja vei elämänhalun ja taistelutahdon. Tällaisiako lääkäreitä meillä koulutetaan?

Haluammeko, että tällaiset itseriittoiset nuoret lääkärit hoitavat meitä tai lähimmäisiämme. Suurta empatiaa osoitti myös venäläisperäinen naislääkäri TAYssa, joka käveli naispotilaani vuoteen viereen. Ei sanonut päivää. Ei tervehtinyt. Katseli potilaan papereita seisaaltaan. Vilkaisi potilasta yhden kerran ja lausui. Haista paska. Ja käveli ulos huoneesta. On empaattisiakin lääkäreitä onneksi.

Ylivoimaisesti empaattisin lääkäri, jonka olen tavannut, on Kajaanissa yksityispraktikkona toimiva nigerialainen mieslääkäri. Hänen suomenkielen taitonsa ei ollut kovin hääppöinen. Hänen lääkäritaitonsa olivat mielestäni ainakin kohtuulliset. Mutta hänen naurava persoona nöyryytensä ja iloisuutensa oli aivan poikkeavaa. Hän säteili iloisuutta ja onnellisuutta. Hän oli jokaiselle potilaalle itse ystävällisyys. Jokaisena kylmänä Kajaanin aamuna hän aloitti kertomalla leveästi nauraen kuinka kaunis päivä taas täällä Kajaanissa onkaan. Hän oli kaikkien kajaanilaisten ykkössuosikki lääkäri. Siinä, missä nuoret suomalaiset lääkärit ovat itseriittoisia, ylpeitä koko lääketieteen ja varsinkin lääketieteellisen tutkimuksen hallitsevia kanoja ja kukkoja, kehuvat potilaani usein virolaisia lääkäreitä. He puhuvat suomea, kuuntelevat potilasta ja soittavat usein illalla vielä kotiin tiedustellen potilaan vointia.

Lääketieteen opettajien suurin virhe on uskoa tietokoneiden tai sähköisten reseptien autuuteen. Lääketieteen teknilliset apuvälineet ovat tärkeitä. Mutta ne eivät koskaan korvaa eivätkä tule korvaamaan empaattista, potilasta kuuntelevaa omaa lääkäriä. Viime aikoina on arvosteltu valtion kirkkoa sen kovuudesta ja byrokratiasta. Nuoret ihmiset siirtyvät herätysliikkeisiin tai mormoni tai Jehovan kirkkoon. Monista tulee katolisia tai ortodokseja. Monet eroavat kokonaan kirkosta. Sama ilmiö tapahtuu lääketieteessä. Nuoret muutaman vuoden lääkärikoulutuksen saaneet lääkäri puhuvat halveksivasti luontaishoidoista “uskomus- lääketieteenä”. Kuitenkin moni potilas valitsee mieluummin empaattisen, ymmärtävän kansanparantajan tai terapeutin, jolla on aikaa ja halua kuunnella ja kykyä myötäelämiseen.

Lääketiede ei koskaan ole, eikä tule olemaan, vain kylmiä uusia sairaaloita. Kaikenlaisia vempaimia. Työaikoja. Lakko. Turhien kaavakkeiden jatkuvaa täyttämistä. Tilastointia. Ei, se on aivan muuta ja muusta maailmasta. Se on vaikeasti sairaan ja usein kuolevan potilaan kanssa elämistä.

Otan vain yhden esimerkin lääkäristä, joka on omistanut elämänsä potilailleen ja
arvokkaalle syöpätutkimukselle. Tämä henkilö on dosentti Thomas Tallberg Helsingistä. Hän on uhrannut elämänsä pitkälle potilailleen. Ja tekee niin edelleen. Kuuluisan Tallbergin suvun päämiehenä, hän ei ole ollut ymmärtääkseni niinkään huolissaan perheyhtiön taloudellisesta menestyksestä. Vaan, potilaittensa hyvinvoinnista. Hän ei ole hirviö vaan empaattinen ja viisas lääkäri. Esimerkki kaikille meille nuoremmille lääkäreille.